Sakari Puisto

Myllerrys kansainvälisillä markkinoilla avaa uusia mahdollisuuksia. Suomen teknologiapolitiikkaan on kuitenkin otettava strategisempi ote, joka vastaa paremmin ajan haasteisiin.

Maamme kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin turvaamiseksi talouskasvun edellytyksiä on parannettava kaikin tavoin. Finanssikriisistä saakka jatkuneesta talouden ison kuvan takkuamisesta ja heikosta vireestä on päästävä ulos ja eteenpäin.

Teen seuraavassa joitain nostoja osa-alueista, joihin tulen kiinnittämään erityistä huomiota ministeritaipaleen alkuvaiheilla.

Yritysrahoitusta – aivan tavallisen suomalaisen pienyrittäjän yrityksen rahoituksen edellytyksiä ja olosuhteita – on parannettava. Työsarkaa riittää, oli kyseessä sitten tavallinen yrittäjyys, korkean teknologian startup-yritys tai vaikkapa maatalousyritys. Myös yritystukia on käytävä kriittisesti läpi siten, että niistä syntyy Suomelle paremmin aitoa lisäarvoa.

Yrittäjyydessä on myös muita varsin akuutteja ongelmia, jotka on ratkottava kasvun syntymiseksi. Esimerkiksi keskeneräistä positiivista luottorekisteriä on käytetty vastoin Finanssivalvonnan ohjeita tavalla, joka on vaikeuttanut pienyrittäjien lainansaantia. Rahoitusmarkkinoista vastaavana ministerinä asiaintilan korjaaminen tältä puolen kuuluu itselleni. Myös YEL-järjestelmän korjaaminen on välttämätöntä.

Toisena kokonaisuutena nostan esiin markkinat. Kotimarkkinoiden elinvoimaa on vahvistettava. Lisäksi meidän pitää vielä voimallisemmin hakea ulkomaankauppaa kasvavilta kohdemarkkinoilta, olivat ne sitten perinteisiä markkinoita, joilla on huomattavia kasvunäkymiä, tai uusia markkinoita, esimerkiksi biotaloudessa, puolustusteollisuudessa ja kriittisillä teknologia-aloilla.

Annan esimerkin. Matkustin osana tasavallan presidentin delegaatiota valtiovierailulle Japaniin kesäkuussa juuri ennen ministerivalaa. Japanilla on kolme uhkaa: Pohjois-Korea, mahdollinen uhka Kiinasta sekä mahdollinen uhka Venäjältä. Maassa asuu lähes 130 miljoonaa ihmistä, eikä väestönsuojia ole käytännössä laajamittaisesti. Suomi yrityksineen puolestaan on väestönsuojelun ja sen rakentamisen edelläkävijä maailmassa.

Esimerkkejä on lukuisia muitakin. Kansainvälisen myllerryksen keskellä meidän on pohdittava, mitä maailmalla tarvitaan ja miten Suomi pystyy näihin tarpeisiin vastamaan. Meillä on monia kyvykkyyksiä juuri oikeilla aloilla, mutta näistä kärjistä on saatava leveämpiä menestystarinoita.

Kolmantena nostan teknologiakehityksen, josta on tullut yhä nopeampaa, monialaisempaa, vaikeampaa ja myös politisoituneempaa. Meidän on vahvistettava otettamme teknologiapolitiikassa, etteivät mahdollisuutemme kaadu ainakaan huonoon koordinaatioon. Hyvä esimerkki on strategisemman otteen tarve suhteessa datakeskuksiin. On monta kysymystä energiasta turvallisuusnäkökohtiin, jotka pitää ottaa investoinneissa systemaattisemmin huomioon.

Lopuksi haluan mainita huoltovarmuuden ja energiaturpeen. Maassamme on aivan viime aikoina tapahtunut muutama herätys. Nato-jäsenyys oli niistä yksi, toinen Ottawan jalkaväkimiinat kieltävästä sopimuksesta irtautuminen. Ajattelen, että turve voi olla seuraava asia, jonka tarpeeseen yhtäkkiä havahdumme.

(Mielipidekirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 13.7.2025.)

Hallituskauden ja erityisesti kuluneen kevään mittaan lukuisilla paikkakunnilla on saatu tietoja uusista kaavailluista datakeskusinvestoinneista.

Datakeskuksia tarvitaan datanhallinnassa osana modernia yhteiskuntaa. Tätä kaikkea vauhdittaa tekoälyn kiihtyvä käyttöönotto. Sitä paremmalla syyllä asiaa on punnittava huolella, ja kuten julkisuudessa on käyty keskustelua, asiaan liittyy monia näkökulmia.

Energiajärjestelmä on keskeinen tekijä. Datakeskukset ovat melkoisia sähkösyöppöjä, ja monet tulevat Suomeen erityisesti edullisen sähkön vuoksi. Energiajärjestelmämme on kuitenkin monimutkainen kokonaisuus, joka vaatii massiivisia investointeja, ja liityntäkapasiteetti on rajallinen. Kohtuuhintaisen sähkön saanti muulle teollisuudelle ja kotitalouksille on keskeinen kysymys.

Esimerkiksi Ruotsissa asenteet ovat muuttuneet huomattavasti kriittisemmiksi vuosien aikana. Halvan, verotuetun sähkön on kritisoitu johtavan löysyyteen myös energiatehokkuudessa.

Vaikka investoinnin rakentamisvaiheessa on myönteisiä kertavaikutuksia, kylkeen olisi saatava paljon muutakin luomaan aitoa lisäarvoa ja kilpailukykyä Suomen datataloudelle ja siten laajemmin yhteiskunnalle.

Tekoäly ja suurteholaskenta ovat tulevaisuuden työkaluja. Kajaanin uusi eurooppalainen LUMI AI -tekoälytehdas on maailmanluokkaa.

Kun toimitaan Suomen maaperällä, toiminnan hallinnoija ja käyttötarkoitus kiinnostavat. Toimintaan voi ylipäänsä sisältyä tietoturvan ohella eettisiä kysymyksiä.

Kasvava datatalouden ala tarvitsee oman tiekarttansa, jota valtioneuvosto alkaa valmistella. Siinä turvallisuustekijöiden ohella selvitettäisiin esimerkiksi, miten massiivinen sähkönkulutus voi vaikuttaa pidemmän päälle energiamarkkinoihin, sen infrainvestointeihin ja lopulta sähkön hintoihin Suomessa.

Hankkeita olisi hyvä seuloa järjestelmällisesti mieluiten mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja samalla pitää investointihankkeiden iso kuva mielessä.

(Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 11.6.2025.)

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset olemme rakentaneet kotimaatamme osaamisella ja ahkeruudella. Yhtenä tärkeänä rakennuspalikkana on tänään käsiteltävä teollisuuspoliittinen selonteko. Selonteossa painottuu hyvin se, että investoinneilla on keskeinen merkitys teollisuudellemme ja sen uudistumiselle, liiketoiminnan arvonlisän kasvattamiselle ja pitkän aikavälin kilpailukyvylle. 

Hallitus on tehnyt ja tekee monipuolisia toimia. Keskeisiä kokonaisuuksia ovat muun muassa luvitusprosessien sujuvoittaminen, suurten teollisten investointien verohyvitys sekä valtion pääomasijoitusyhtiö Tesi, joka sijoittaa suorilla ja rahastosijoituksilla startup-yrityksiin sekä skaalautuvan kasvun scaleup- ja teollisiin yrityksiin. Hallitus antaa Tesille huomattavasti aikaisempaa suuremman teollisuuspoliittisen tehtävän, johon kuuluu muun muassa kilpailukykyisen korkean arvonlisän toimialojen luominen, teollisen mittakaavan hankkeiden vauhdittaminen ja yksityisen pääoman katalysointi. 

Kohtuuhintainen, toimitusvarma energia ja siten monipuolinen energiajärjestelmämme on Suomen teollisuuden ja koko kansantalouden kulmakiviä. Menestyvä sinivalkoinen teollisuus synnyttää hyvinvointiyhteiskuntaa rahoittavia uusia työpaikkoja. On hyvin merkityksellistä, että Suomessa on puhdasta energiaa ja teollisuutta ja että yrityksemme hyödyntävät bio- ja kiertotalouden mahdollisuudet ja tarjoavat ratkaisuja maihin, joissa osaamisellamme on kysyntää ja ympäristötoimilla suurinta vaikuttavuutta. 

Perussuomalaiset näkevät, että kilpailukykyiset energia- ja logistiikkakustannukset ovat teollisuudellemme välttämättömyys. Mikäli emme huolehdi teollisuuden suotuisista edellytyksistä, teollisuus katoaa käsistämme tai siirtyy muualle. Suomalainen teknologia ja tehtaanpiippu ovat mitä parhainta ilmastopolitiikkaa. Selonteon painopistealue on turvata hyvin toimivat logistiset yhteydet ja infrastruktuuri teollisen toiminnan kehittämiselle ja eri puolilla maata sijaitsevien resurssien täysipainoiselle hyödyntämiselle. 

Arvoisa puhemies! Kuten selonteossa tuodaan esiin ja kuten ministeri hyvin luonnehti, teollisuuspolitiikka elää ajassa. Viimeaikaiset kriisit sekä pitempiaikaiset kehityskulut, kuten digitalisaatio ja erityisesti geopoliittisten jännitteiden kasvu, ovat muuttaneet voimakkaasti talouden toimintaympäristöä. 

Markkinoiden avoimuutta painottavan politiikan rooli on pienentynyt, huolestuttavastikin, valtiontukien ja protektionismin lisääntyessä. Suomi pienenä kansantaloutena sekä tiukassa julkisen talouden tilanteessa ei voi toimia kuten monet suuremmat valtiot. Sen sijaan korostamme kasvun hakemista korkealla osaamisella, laadulla ja luotettavuudella. 

EU:n tulee edistää teollisuuden uudistumista ja samalla jättää riittävästi tilaa teknologisille innovaatioille sekä pyrkiä kaiken keskellä vaalimaan toimivia sisämarkkinoita ja kilpailupolitiikkaa. Monessa mielessä EU on jäänyt takamatkalle, ja aiemmin tehty sääntely on haitannut innovatiivisten yritysten toimintaedellytyksiä. 

Tässä ajassa korostuu yleisestikin kansallisen edun asettaminen talous- ja elinkeinopolitiikan perustaksi. Painopisteinä ovat nousseet paitsi omavaraisuus ja toimitusvarmuus myös interventionistiset politiikkatoimet, joilla pyritään entistä selvemmin niin sanotusti vetämään kotiinpäin. Investointeja tarkastellaan yhä enenevissä määrin geopolitiikan ja turvallisuuden näkökulmista. Onkin välttämätöntä, että erityisesti huoltovarmuuden kannalta tärkeitä toimintoja sekä merkittäviä tuotantotekijöitä tarkastellaan tästä näkökulmasta kriittisesti. 

Hyvät edustajat! Näissä vaativissa olosuhteissa suomalaisella teollisuudella on kuitenkin huomattavan paljon tarjottavaa. Vahva osaamispohja yhdistettynä laadukkaaseen tutkimus- ja teknologiainfrastruktuuriin on valttikorttejamme. Nato-jäsenyys puolestaan luo uusia mahdollisuuksia huipputason puolustus- ja teknologiateollisuudellemme. Meillä on vahvaa osaamista useissa murrosteknologioissa, kuten mikroelektroniikassa, kvanttiteknologioissa, langattomissa tietoverkoissa, suurteholaskennassa ja tekoälyssä sekä uusien materiaalien, bioteknologian sekä energiateknologioiden aloilla. Monet näistä teknologisista murroksista ovat nopeita, tapahtuvat samanaikaisesti ja vieläpä toisiinsa yhdistyen. Teknologian käytön ja kansainvälisen kaupan politisoituminen ja blokkiutuminen lisää haasteita ja myös teollisuus- ja teknologiapolitiikan koordinaation tarvetta. 

Tuoreet selvitykset kertovat, että suuret suomalaisyritykset näkevät toimintaympäristössään jälleen orastavia positiivisia merkkejä ja kysynnän virkoamista niin kotimaassa kuin ulkomailla. Valitettavasti tummia pilviä on, kuten maailmaa ravistelleet tullitoimet viimeisen viikon aikana. 

Perussuomalaiset katsovat, että annettu teollisuuspoliittinen selonteko on onnistunut ja auttaa vastaamaan haasteisiin ja moniin mahdollisuuksiin. — Kiitos.  

Pankkihuijauksista on tullut raadollista todellisuutta lukuisille suomalaisille. Finanssialan mukaan suomalaisilta yritettiin viime vuonna huijata varoja yli 107 miljoonan euron edestä. Pankit onnistuivat pysäyttämään ja palauttamaan tästä alle puolet – reilut 44 miljoonaa euroa.

Kyseessä on kansainvälinen ja nopeasti pahentunut ilmiö. Finanssialan selvityksen mukaan tietojenkalasteluhuijausten määrä kasvoi viime vuonna kokonaiset 161 prosenttia. Uhrit ovat tyypillisimmin ikäihmisiä, mutta yhä enenevissä määrin myös nuoria ja keski-ikäisiä huijataan. Huijausmenetelmät ovat yhä kehittyneempiä ja uhkaavat yhä laajempaa käyttäjäkuntaa.

Asetelma vaikuttaa sinänsä jopa nurinkuriselta: rahanpesusääntely on tehnyt tilien avaamisesta ja käteisen tallettamisesta entistä valvotumpaa, mutta tililtä ulosmaksamisessa ei ole riittävän jykeviä kontrollitoimenpiteitä huijausten estämiseksi.

Tietoturva-asiantuntija Petteri Järvinen vaati Helsingin Sanomissa 23.2. pankkeja vastuuseen ja tehostamaan asiakkaidensa tietoturvaa.

Asia on ollut esillä myös johtamassani talousvaliokunnassa sekä eduskunnan pankkivaltuustossa, jonka jäsen myös olen. Syksyllä käsittelimme valiokunnassa myös verkkopankkihäiriöitä.

Tuleva EU:n maksupalvelusääntely siirtää näillä näkymin entistä selvemmin vastuuta pankeille, ainakin tapauksissa, jotka eivät johdu asiakkaan itsensä selvästä huolimattomuudesta. Sääntelyn neuvottelussa ja toimeenpanossa tulee tosin vielä kestämään aikaa. Sitä ennen olisi löydettävä toimivia kansallisia keinoja tämän nopeasti laajenevan ongelman kitkemiseksi.

Pankeilta on vaadittava voimakkaampia toimia. Paremmalla tietojenvaihdolla pankkien välillä pystyisi ennaltaehkäisemään huijauksia. Yksi pohdinnan arvoinen keino voisi olla pankkitilien oletusarvoisten maksuliikennerajoituksien tiukentaminen, jolloin esimerkiksi ulkomaille tehtävät tai poikkeuksellisen suuret tilisiirrot eivät onnistuisi, ellei niille olisi erikseen antanut ennalta lupaa.

(Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 5.3.2025.)

Rajaturvallisuutta vahvistetaan ja maahanmuuttopolitiikan sääntöjä tiukennetaan lieveilmiöiden torjumiseksi.

Eduskunta äänesti kesällä voimaan rajaturvallisuuslain, jolla torjumme turvapaikanhakijoiden käyttämistä maamme painostamiseen.

Kaukonäköisyys on viisautta, ja hallitus onkin sisäministeri Mari Rantasen (ps.) johdolla lähettänyt lausuntokierrokselle esityksen lain voimassaolon jatkamiseksi. ”Suomi ei aio jatkossakaan sallia ulkorajallaan välineellistetyn maahantulon väylää Eurooppaan”, ministeri totesi.

Laki itsessään on lähettänyt ennaltaehkäisevän viestin. Tilannetta, jossa tulijat käännytettäisiin rajalta mutta he eivät pääsisi palaamaan, ei ole syntynyt.

Välineellistetyn maahantulon uhka itärajalla jatkuu silti korkeana. Turvallisuustilanne rajalla on ollut vakaa, mutta taustalla on jännitteitä. Lain voimassaolon jatkamisella varmistetaan rajaviranomaisille riittävät toimivaltuudet toimia tehokkaasti, jos tilanne muuttuu.

Sisäministeriö on myös valmistellut esityksen niin kutsutun rajamenettelyn käyttöönotosta ja täysimääräisestä hyödyntämisestä. Kun tavanomaisessa turvapaikkakäsittelyssä hakijoilla on mahdollisuus vapaasti liikkua Suomessa tai Suomesta muualle EU-alueelle, rajamenettelyssä on oleskeltava rajalla tai sen lähellä. Tämä mahdollistaa myös sen, että kielteisen päätöksen saaneet voidaan palauttaa nopeammin. Menettelyä voitaisiin käyttää esimerkiksi uusintahakemuksiin tai hakijoihin, joiden voidaan katsoa olevan vaaraksi Suomen kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle.

Hallitus vaalii sisäistä turvallisuutta myös maahanmuuttopolitiikan keinoin. Pysyvän oleskeluluvan ehtoja tiukennetaan nostamalla yhtäjaksoisen oleskelun vaatimus neljästä vuodesta kuuteen. Edellytyksenä on lisäksi riittävä suomen tai ruotsin kielen taito ja kahden vuoden työhistoria. Tilapäisen suojelun pohjalta myönnetyt oleskeluluvat ovat jatkossa aina tilapäisiä nimensäkin mukaisesti.

Pysyvän oleskeluluvan voisi yhä saada neljän vuoden jälkeen täyttämällä yhden kolmesta lisäedellytyksestä: 40 000 euron vuositulot, Suomessa tunnustettu ylempi korkeakoulututkinto tai jatkotutkinto kahden vuoden työhistorian kera sekä erityisen hyvä suomen tai ruotsin kielen taito kolmen vuoden työhistorian kera. Hakijalla saisi olla enintään kolme kuukautta turvautumista työttömyysturvaan tai toimeentulotulotukeen.

Suomen kansalaisuus nostetaan sille kuuluvaan arvoon. Vaadittavaa asumisaikaa on jo nostettu merkittävästi, ja nyt nuhteettomuusedellytystä tiukennetaan ja henkilöllisyyden selvittämisen sekä kansallisen turvallisuuden merkitystä korostetaan. Oma toimeentulo saa suuremman painoarvon arvioinnissa, eikä tukien varassa eläminen enää täyttäisi tätä edellytystä. Kansalaisuus ei ole automaatio, vaan sen edellytys on onnistunut sopeutuminen, yhteiskuntamme sääntöjen noudattaminen ja työnteko.

(Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 23.2.2025.)

Realismia kuitenkin on se, että paluuta vanhaan tuskin on näköpiirissä. Tämä asettaa Suomen monin tavoin hankalaan asemaan.

Kesän europarlamenttivaalien lähestyessä tulevaan komission ohjelmaan vaikuttamiseksi on käyty keskustelua niin vaalikentillä kuin eduskunnassa.

Jo jonkin aikaa huolta on aiheuttanut valtiontukikilpailu esimerkiksi Yhdysvaltojen houkutellessa maahan investointeja satojen miljardien arvoisella ohjelmalla. Euroopan unionissa suuret jäsenmaat puolestaan ovat suunnanneet jättimäisiä tukia omiin maihinsa suuntautuville investoinneille.

Tämä unionin sisäinen valtiontukikilpailu luo epäterveen asetelman jäsenmaiden välille ja varsinkin suhteessa pieniin jäsenmaihin. Suomelle asetelma on erityisen epäedullinen, sillä vahvuutemme perustuu korkeaan osaamiseen ja kilpailukykyyn avoimilla markkinoilla. Keskinäinen kilpailu valtiontuilla vääristää ja pirstoo sisämarkkinoita.

Suomi pienenä kansantaloutena sekä tiukassa julkisen talouden tilanteessa ei voi toimia kansallisesti kuten suuremmat jäsenvaltiot. Sen sijaan Suomi korostaa kasvun hakemista ja on tavoitteen edistämiseksi asettanut keskiöön toimivat sisämarkkinat ja tehokkaan kilpailupolitiikan.

Johtamassani eduskunnan talousvaliokunnassakin on käyty paljon keskustelua asiasta. Realismia on se, että valtiontukipolitiikassa paluuta vanhaan tuskin on näköpiirissä. Kun henki on pois pullosta, sitä on vaikea saada takaisin.

Huonoin vaihtoehto on nähdäkseni se, että EU turvautuisi yhteisvelkaan perustuviin paketteihin, joista rahaa jaettaisiin käytännössä tulonsiirtoina suhteessa vähemmän kehittyneille jäsenmaille. Elpymispaketti oli tästä varoittava esimerkki: Suomen alun perinkin heikko saanto kalpenee nähden tuleviin maksuosuuksiin, jotka voivat kasvaa vielä miljardikaupalla korkojen nousun vuoksi.

Varsinkin jos kytkös todellisiin strategisiin investointeihin ja TKI-politiikkaan jää ohueksi, kärsijöinä olisivat sekä EU:n sisämarkkinat että kilpailukyky.

Suomella panokset ovat korkeat. Monilla huipputeknologia-aloilla Suomella on paljon suorituskykyä ja mahdollisuuksia. Täällä on poikkeuksellisen hyviä yrityksiä ja osaamista esimerkiksi 6G-teknologiassa, puolijohteissa, kvanttiteknologiassa ja mikroelektroniikassa, supertietokoneissa, langattomissa tietoverkoissa ja satelliittiteknologiassa.

Hallitus panostaa vahvasti tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaan. Parlamentaarisen työryhmän asettaman tavoitteen mukaisesti Suomen TKI-toiminnan rahoitus nostetaan neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä, mikä on maailman kärkeä. Lisäksi hallitus on päättänyt uusista, mittavista kasvutoimista. Esimerkiksi uudella investointien verohyvitysinstrumentilla pyritään osaltaan vastaamaan uusiin haasteisiin.

Meillä on paljon potentiaalia profiloitua näissä kysymyksissä vahvemmin myös kansainvälisesti. Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta ja hyvin relevantteja myös kokonaisturvallisuuden ja nk. EU:n strategisen autonomian näkökulmasta.

(Mielipidekirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 13.5.2024.)

Suomi on joutunut monin paikoin uudelleenarvioimaan asemaansa, ja ratkaistavaksi ovat tulleet sekä talouden että turvallisuuden keskeisimmät kysymykset.

Turvallisuuspolitiikassa Suomi on hakeutunut kiistattomaksi osaksi läntistä liittoumaa. Ratkaisu tehtiin viime hetkillä. Samalla monista maista poiketen kansallisesta puolustuksesta on pidetty Suomessa vuosikymmenten aikana kiinni. Turvapaikanhakijoiden operointi rajalle hybridihyökkäyksenä osoittaa, että menneen maailman ehdoilla tehdyt kansainväliset sopimukset ja niiden sinisilmäisimmät ihmisoikeustulkinnat ovat suorastaan vaarallisia kansalliselle turvallisuudelle.

Geopolitiikka luo myös uudenlaisia talouspoliittisia jakolinjoja, kun kansainvälisen tilanteen jännitteet heijastuvat myös kauppapolitiikkaan. Jakolinjat nostavat esiin kysymykset taloudellisesta turvallisuudesta, yhteiskuntien ja yritysten häiriönsietokyvystä sekä teknologisista riippuvuuksista.

Samalla taloudenpidossa on ratkaisujen paikka. Vuoden 2024 talousarvioehdotus on 11,4 miljardia euroa alijäämäinen, ja valtio ottaa velkaa yli 10 miljardia. Hallituksen jo päättämistä sopeutustoimista huolimatta alijäämä on kasvamassa yli kolmeen prosenttiin. Tarvitaan suunnanmuutos, tai uhkana on kroonisten alijäämien kierre, joka ei voi päättyä hyvin.

Tätä taustaa vasten pitäisi olla selvää, että kehityskulku on korjattava ja taloudenpito palautettava raiteilleen. Menoja on välttämättä priorisoitava, ja menokurin ylläpitämiseksi hallitus palauttaa kehysmenettelyn. Julkisen talouden kestävyydestä tulee vääjäämättä useiden vuosien haaste.

Tilannekuva muuttui viimeistään nollakorkokauden päättyessä. Siihen saakka oli vielä saatettu tuudittautua halvan lainarahan varaan sillä ajatuksella, että korot pysyvät alhaalla ja takaisinmaksu on hamassa tulevaisuudessa. Nyt ilmaisen rahan aika on ohi, ja kohonneet korot lisäävät valtion velanhoitokustannuksia tuntuvasti. Kasvaneet korot vaikuttavat valtion lainanhoitokuluissa viiveellä, joten velan fiskaaliset vaikutukset jatkuvat pidempään.

Vielä keväällä 2022 valtiovarainministeriö arvioi Suomella kuluvan valtionvelan korkomenoihin kuluneena vuonna 700 miljoonaa euroa. Nyt ensi vuodelle korkoihin budjetoidaan jo yli 3 miljardia euroa. Talouden liikkumavara kaventuu, kun lisää lainaa tarvitaan jo kasvaneista velanhoitokustannuksista suoriutumiseen. Tämä kaikki puolestaan heikentää kykyä rahoittaa hyvinvointipalveluita nyt ja tulevaisuudessa.

Kansantaloudellamme on heikkouksia, joita on pyrittävä korjaamaan. Kärsimme siitä, että kotimarkkinoiden merkitys on jäänyt kroonisesti tarpeettoman heikoksi. Kotitalouksien ostovoiman ja sijoittamisen suhteen olemme jäljessä muita Pohjoismaita. Tämä näkyy yrittäjyyden toimintaedellytyksissä sekä siinä, että keskikoon niin kutsuttu Mittelstand-sektori ei ole päässyt täysimääräisesti kehittymään. Myös pienten ja keskisuurten eli pk-yritysten osuus viennistä on verrokkimaihimme nähden matalampi.

Vaikka tämänhetkinen suhdanne on kovin heikko, myllerrys niin kansainvälisillä kentillä kuin teknologiakehityksessäkin avaa erilaisilla liiketoiminta-alueilla ja markkinoilla myös kasvun mahdollisuuksia. Suomessa on osaamista ja yrityksiä monilla tällaisilla aloilla. Myös startup-yhteisön kehitys on osoittanut elinvoimaansa.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää panostuksia muun muassa TKI-toimintaan (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan) sekä monin paikoin toimivampia talouden ja elinkeinopolitiikan rakenteita.

(Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 26.12.2023.)